13.12.2004

Malmin tarina Marjutin jouluglögillä

 Kirjoittanut lääk.tri Sirkka-Liisa Valle (os. Järvenkylä)

Malmi syntyi 20.2.1911 musikaaliseen opettajaperheeseen Räisälän Unnunkoskella. Hänen Teuvalta kotoisin ollut isänsä, Juho Vilppula, oli tullut heti opettajaseminaarin käytyään Karjalaan Unnunkosken koulun johtajaopettajaksi. Vaimon hän löysi samasta koulusta. Naimi Pietilällä oli kaunis sopraano ja hän oli ottanut laulutunteja ja laulanut paljon Räisälän ja Käkisalmen juhlissa. Malmin kotona oli aina musiikkia, silla Juho-isä perusti ja johti useita kuoroja, jotka usein harjoittelivat koululla. Malmi sai pienestä pitäen tottua esiintymään, välillä yksin, välillä sisarensa Tellervon kanssa. Tellervo kertoikin, että kun he lapsena suunnittelivat tulevaisuutta, Malmi varasi laulajattaren ammatin itselleen, eikä hyväksynyt Tellervolta samaa. "Rupea sinä tanssijattareksi", oli Malmi ehdottanut. Mutta välillä ainainen esiintyminen harmitti ja kerran hän tuskastuneena päätti, ettei aio isona IKINÄ laulaa, eikä hänen lastensakaan tarvitse laulaa. Toisin kävi.

Malmin isä kuoli vuonna 1924 tytön ollessa 13-vuotias koululainen. Oppikoulu oli Käkisalmessa, jossa Malmi oli asunut 10-vuotiaasta alkaen veljensä Olavin kanssa koulukortteerissa ja ikävöinyt kotiin. Keskikoulun käytyään hän heitti lukiohaaveet, koska arveli, ettei leskiäidillä ollut varaa kouluttaa tytärtään ylioppilaaksi asti. Niinpä hän meni vielä vuodeksi Räisälän kansanopistoon opiskelemaan ruuanlaittoa, ompelua ja mm. saksankieltä ja erityisesti laulua.

Koulun laulunopettaja ja kanttori oli pannut merkille Malmin laulunlahjat ja kehotti häntä pyrkimään Helsinkiin Konservatorioon. Vasta 16-vuotiaasta nuoresta ajatus tuntui pelottavalta, mutta kun professori Melartinilta tuli kutsu ja kun kortteerikin järjestyi kummitäti Anni Parmasen täysihoitolasta, oli mentävä. Konservatorion pääsykokeessa Malmilla oli tukka tiukalla palmikolla ja jalassaan harmaat villasukat. Ujon neidon ulkomuoto ei kuitenkaan ollut se syy, miksi professori Ernst Linko jai katsomaan häntä hämmästyneenä: Malmi lauloi Händelin Largon, jonka kanttori oli hänelle opettanut. Linko tuumasi:" Sielt' Käk'salmesta ne laulajat tulloo..." -ja opiskelupaikka oli Malmin.

Laulunopinnot sujuivat mallikkaasti ja 19-vuotiaana hän valmistui hienoin arvosanoin laulunopettajaksi. Laulunopettajina olivat Väinö Lehtinen, Väinö Sola ja Hanna Granfelt, jolla oli Malmin mielestä jumalaisen kaunis ääni. Tutkinnon jälkeen Malmi auskultoi, mutta päätti sitten jatkaa oopperaluokalle, jonka johtajaksi oli tullut Väinö Sola. Aiempi opettaja oli ollut Aino Ackte, mutta hänen luokkaansa Malmi oli uskaltautunut vain katsomaan avaimenreiästä. Ensikonsertin Malmi piti 22-vuotiaana 13.3.1933 Yliopiston Juhlasalissa.

Menestys oli hyvä ja " hurraavat Ylioppilaslaulajien riemujoukot kuljettivat laulajattaren olkapäillään Suurtorilla odottavaan autoon"... Ensikonsertin jälkeen Malmi lauloi juhlissa ja konserteissa eri puolilla Kannasta, mutta palasi takaisin oopperaluokalle.

Vuonna 1935 Malmin kurssitoveri Ansa Ikonen houkutteli kerran hänet mukaan Kansanteatteriin näytelmään, johon tarvittiin laulavia tyttöjä. Malmi arasteli, mutta Väinö Sola kannusti menemään. Näytelmä oli Antero Suonion "Lentäen Helsinkiin", johon Malmille kirjoitettiin jopa oma aariakin.

Seuraavana kesänä Kansanteatteri tarjosi nuorelle laulajattarelle pääroolia Mustikkamaan kesäteatterin "Viktorian husaarissa. Vaikkei Malmilla ollut juuri minkäänlaista näyttämökokemusta, hän rohkeni ottaa tehtävän vastaan. Rooliin tarvittavan sinisen silkkipuvun hän oli saanut lahjaksi Käkisalmen Rouvien järjestämästä mannekiininäytöksestä, mutta kävelypuku ja elegantti lierihattu oli "törsättävä" itse. Samainen lierihattu ja kukkapuska tärisivät jännityksestä niin, että yleisöäkin nauratti, mutta suosio oli suuri. Malmin näyttämöura sai lentävän lähdön, sillä heti seuraavana päivänä tehtiin sopimus Kansanteatterin kanssa. Syksyllä 1935 alkoi 9 vuoden kausi, johon mahtui niin operettia, kabareeta kuin puheteatteriakin. Silloin elettiin todellista operetin kultakautta ja näytäntöjä saattoi olla kolmekin päivässä. Näyttelijät juoksivat täydessä maskissa Koiton ja Ylioppilastalon väliä, eikä kuukausiin saattanut olla yhtään vapaapäivää. Mutta Malmi oli onnellinen, jopa puherooleista, joita Eino Salmelainen hänelle antoi. Ne kun aluksi olivat tuntuneet aivan mahdottomilta... Nopeana oppijana hän sai mainetta jo Kansanteatterin aikoihin. Kun Eine Laine ohjasi tanssivan Savoyn, sai Malmi partituurin tiistaina ja ensi-ilta oli lauantaina. Harjoituksien kanssakin oli vähän niin ja näin. Paikat vain markkeerattiin ja kohta taas muutettiin. "Siitä otat vain näyttämön haltuusi", oli neuvo. ..

Tyttärenä en koskaan ehtinyt/viitsinyt/halunnut keskustella Malmin kanssa hänen silloisesta yksityiselämästään. Sen ymmärsin, että kiirettä piti, eikä ehkä olisi seurustelemaan ehtinytkään. Niinpä hämmästykseni oli suuri, kun vuosi sitten, 3 vuotta Malmin kuoleman jälkeen sain Kansallisteatterista faxin, jossa kerrottiin erään saksalaisen Herr Doktorin ottaneen yhteyttä heihin ja kyselleen Malmista. Kirjoitin annettuun osoitteeseen ja pian soi puhelin. Siellä oli muuan tohtori Stadtmann , joka oli perinyt isänsä kirjeenvaihdon vasta kuolleen äitinsä jälkeen. He olivat sisarensa kanssa lukeneet kirjeet ja vaikuttuneet suomalaisen kirjeenvaihtotoverin kauniista saksankielestä ja kirjeiden huokumasta kätketystä romantiikasta. Kävi ilmi, että Helsingissä oli vv. 1936-37 opiskellut nuori saksalainen lääkärinplanttu, joka oli ihastunut Malmiin. Sain kopiot kirjeistä, joista yhden olen liittänyt kansioon. On hauska lukea, kuinka Malmi kertoo teatteriasioista, kuinka hän saa jatkuvasti parempia ja parempia rooleja, miltä Helsinki ja sodan läheisyys tuntuvat aikalaisen mielestä. Viimeinen kirje helmikuulta 1941 onnittelee Rakasta Burghardia tämän mentyä naimisiin. Malmikin oli sitoumuksista vapaa ja kuinka ollakaan, Vappuna 1941 tapasi hän erään musiikkia rakastavan filosofian tohtori Yrjö Järvenkylän, josta jo samana juhannuksena tuli hänen aviomiehensä. Tarina kertoo, että Malmi oli esiintymässä joissakin bailuissa ja kuinka ollakaan, hurmaantunut Ykä ilmestyi kuin tyhjästä, nosti hänet pianon päälle ja säesti " Bel Amin"...

Teatterityö jatkui Kansateatterissa siviilisäädyn muutoksesta huolimatta. Haastatteluista löytyy maininta, että "Leharin Frascitan" Malmi menetti vauvan odotuksen takia, mutta ehti "Luxemburgin kreiviin". Minä synnyin heinäkuussa 1942 pommikoneiden jylistessä Naistenklinikan ylitse. Lastenhoitaja oli tullut Tunturikadun kotiin jo ennen syntymääni ja Malmi menikin pian takaisin teatteriin ja sai hienot arvostelut heti syksyllä Mustalaisruhtinattaren Sylva Varescuna: " ...niin voitollinen, johtui Malmi Vilppulan valloittavasta laulusta ja edullisesta ulkonaisesta apparitiosta. Hän oli kaunis ja notkea Sylva"...Kesällä 1943 Mustalaisruhtinatar lähti viikkokausien kiertueelle ympäri Suomea ja kirjeet kulkivat Tunturikadun ja eri kaupunkien väliä. Malmi jäi pois vasta kesällä 1944, jolloin sisareni Marjatta alkoi jo pullistaa roolimekkoa pahan kerran, eikä se oikein sopinut subretille. Veljeni Jyrikin ehti syntyä kesäkuussa 1947, ennen kuin Malmin ura koki suunnanmuutoksen. Isäni oli keväällä 1948 nähnyt, että "Iloinen leski" oli tulossa syksyllä Oopperaan. Hän tiesi, että se oli Malmin rakkain rooli ja päätti, että nyt tai ei koskaan. Hän väänsi puhelimessa oopperanjohtajan Oiva Soinin numeron ja loi luurin Malmin kouraan. Niin Malmi lauloi keväällä vielä Lesken Oopperassa ja unohti koko asian. Alkusyksyllä hän meni Aleksilla kenkäkauppaan ja tuttu myyjä tuli onnittelemaan. Hän oli nähnyt jostakin, että Malmi oli kiinnitetty Oopperan solistikuntaan !

Siitä alkoi 15 vuoden taival Suomalaisessa Oopperassa, jossa hän lauloi ainakin 26 operetti- ja 36 oopperaroolia. Rakkaimmat olivat Iloisen Lesken Hanna Glavari, Mustalaisruhtinattaren Sylva Varescu, Bohemen Musette, jonka rooli aikoinaan oli opiskeltava viidessä päivässä, Traviatan Violetta. Unohtumattomimmat partnerit olivat ehkä Ture Ara ja Georg Ots, mutta Malmi lauloi myös mm. Jussi Björlingin ja Luigi Infantinon kanssa. Kilttinä ja uhrautuvaisena Malmi joutui usein paikkaamaan sairastuneen roolin, olihan hän legendaarisen nopea oppija. Unohtumattomin tilanne oli uudenvuodenpäivänä 1957, kun aamulla klo 10 soi puhelin ja oopperanjohtaja kertoi, että Pamina, Sinikka Koskela, oli sairastunut. Malmin itsensä piti laulaa Papagena samassa näytöksessä. Niin, että voisikohan hän laulaa sekä Paminan että Papagenan ...Oli kuulemma laskettu, että se onnistuisi vaatteiden vaihdon kannalta. No, Malmihan ei jättänyt Oopperaa pulaan, lauloi molemmat ja sitten nimimerkki Agapetus kirjoittikin, että "Vilppula on ilmeisesti kultakimpale ja voisi ehkä esittää koko huiluttelun yksinkin..."

Teatterityön lisäksi Malmi lauloi paljon Radiossa, yksin ja monen näyttämöltä tutun partnerin kanssa, joita olivat mm. Matti Lehtinen, Veikko Tyrväinen. "Onnelliset" kaikuu vielä nytkin Juhannuksen aikaan... Lisäksi hän lauloi konserteissa mm. Radion Sinfoniaorkesterin solistina. Päiväohjelmakin oli vuosikausia sellainen, että aamulla oli harjoitukset Oopperassa, päivällä radionauhoitukset ja illalla näytäntö. Kun maski oli putsattu "cold cremellä" kasvoilta ja peruukin alla litsaantunut tukka peitetty hatulla, astui primadonna bussiin nro 14 ja ajoi kiltisti kotiin Tunturikadulle, jossa aviomies oli jo mennyt yöpuulle. Uni ei heti tullut silmään, vaan hän joutui "laulamaan koko oopperan läpi" ennen kuin liika adrenaliini oli häipynyt ja uni saattoi ottaa vallan. Oheisena Ykän laatima kooste vaimonsa esiintymisistä.

Aamuisin Malmi olikin "poissa pelistä" vähien yöunien takia... Niinpä syksyllä 1960 puolisot saivat Päivärinnankadulle muuttaessaan omat makuuhuoneet. Olihan se vallan tavatonta, kun Ykä oli aamuvirkku ja lauloi tai vihelsi partaa ajaessaan "Hyppeli kerran kirppu" ja "Voi virsua Voi", eikä Malmi saanut senkään vertaa nukuttua.

Jäähyväisrooliksi helmikuun 13 vuonna 1964 valikoitui sama Viktorian husaari, josta kaikki oli alkanutkin kesällä 1935, vaikka mieluiten hän olisi juhlinut Hanna Glavarina tai Sylva Varescuna.

30 vuotistaiteilijajuhla oli ikimuistoinen. Oopperan kuoro aloitti laulamisen jo alakerrassa kiivetessään viidenteen kerrokseen Töölöläisessä kerrostalossa ja rappukäytävä antoi uskomattoman kaikupohjan.. Kauniita puheita pidettiin ja lehdistö huomioi valovoimaisen tähden 1, 2, 3, 4, 5 , 6, 7, varsin imartelevilla haastatteluilla. 

Kauaa ei Malmi levännyt laakereillaan, vaan siirtyi ohjaamaan Helsingin Konservatorion oopperastudion eli Kansankonservatorion oopperaluokkaa. Mm. Windsorin iloiset rouvat ja Kerjäläisooppera valmistuivat puoliamatöörivoimin ja saivat hienot arvostelut.  

Eläkkeellä ollessaan Malmi omaksui nopeasti rakastettavan isoäidin roolin - hän tuli empaattisena ihmisenä erittäin hyvin toimeen niin omien kuin muidenkin lasten kanssa. Vanhuusiällä Ykä ja Malmi viettivät talvet Nizzassa. Eläkevuosilta on kiva juttu Eevassa.

Malmin voimat heikkenivät miehensä kuoleman jälkeen ja kesäkuussa 2000 hän nukkui pois.  Malmi on haudattu Hietaniemen vanhalle hautausmaalle. Ihanat muistosanat merkitsi  pastori Eeva-Liisa Hurmerinta.